Hienoa työtä, Graniittilinna!

Jee!


Iloni oli suuren suuri, kun tällä viikolla huomasin blogini saaneen neljä ensimmäistä lukijaa. Kiitos tytöt! Viikko on ollut todella kiireinen ja kaikkea mielenkiintoista on ehtinyt tapahtua, jota tässä pikku hiljaa nyt alan purkaa...


Ollessani alkuviikosta treeneissä, kerrostalon kokoisen karpaasin vetäessä minua lattiassa pataan, tajusin sen selkeästi: mä haluun tehdä pataa. Kaalipataa! Monsterin nyrkkeilyhanskojen lytistäessä poskipäitäni näin kirkkaana mielessäni juuri valmistuneen kaalipadan ja miltei tunsin sen lumoavan tuoksun. Viikonloppu on jo sovittu täyteen, mutta ensi viikon reseptiikassa tuote on varmasti mukana! Palailen siihen myöhemmin.


Tällä kertaa kirjoituksessani palaan alkuviikkoon ja tiistai-iltaan, jolloin pidettiin ravintola Graniittilinnassa Hakaniemessä Chaîne des Rôtisseurs-kilpiseremonia ja juhlaillallinen. Illan ensimmäinen ruokalaji oli Amuse-bouche, kotimaista ankanmaksaa ja omenaa. Graniittilinnan keittiö on aina käyttänyt kunnioitettavasti kotimaista ja puhdasta lähiruokaa raaka-aineinaan ja sama linja jatkuu edelleen! Herkullisen alkupalan kanssa tarjoiltiin kuiva ja hyvän makuinen skumppa Mezzacorona Rotari Riserva Brut (Talento Trento, Italia).

Amuse-bouche

Alkupalan jälkeen Suomen valtavouti, Antti Hemmi luovutti Graniittiravintoloiden toimitusjohtaja Mika Gehörille ja Chef de Rôtisseur Marko Heleniukselle Chaîne des Rôtisseurs-kilvet.

Marko ja Mika heilahtaneessa kuvassa

Hemmi luovuttaa kilvet. Edessä ravintolapäällikkö Juha.

Kilpien juhlallisen luovutuksen jälkeen pieni delegaatio lähti Graniittilinnan eteiseen kiinnittämään kilpeä seinään. Mä tietenkin hiippailin kamerani kanssa perässä, kun halusin ikuistaa tilanteen. Kilpi pääsi juhlalliseen paikkaan heti pääsisäänkäynnin  aulaan, Helsinki Menu-kilven alle. käykääpä katsomassa!

Kilvet

Ylpeä pomo

Jaahans, sitten takaisin kaikein olennaisimpaan, eli ruokaan! Seuraavaa ruokalajia valmisteltiin tarjoilemalla ruokajuoma, jota tarjoilijatar tässä minulle esittelee. Kyseessä oli Vakka-Suomen panimon Prykmestar Savu, joka oli vieressä istuneen rouvan äänekkäistä vastalauseista huolimatta mulle todella mukava uusi tuttavuus. Suosittelen maistamaan! Olutta on saatavilla Alkosta, mutta varoituksen sanana mainittakoon, että olut on niin savuinen ja vahvan makuinen, ettei niitä kannata raahata kotiin enempää kuin yksi iltaa kohden...

Prykmestar Savu

Seuraava ruokalaji oli savumuikkutartar, muikunmätiä ja ja pikkublini. Annos oli herkullinen, vaikkakin muikunmäti oli niin hennon makuista, että söin sen salaa ympärilleni vilkuillen erillään muista komponenteista. Savuolut sopi kombinaatioon oikein hyvin ja maut saivat minut haikailemaan alkutalven lumisia ja aurinkoisia päiviä sekä bliniaikaa, jota nyt jo todella alan odottaa! Ei kai nyt, alkutalvessa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että kesä alkaa olla lähempänä!

Savumuikkutartar, muikunmätiä ja pikkublini

Keskimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin paahdettua kauriinfileetä, ylikypsää villisiankylkeä, selleripyreetä ja paistinlientä. Kyllä, ruoka oli erittäin maukasta ja siinä oli paljon hyviä ja selkeitä makuja. Pöytäseurueeni kehui annosta kovasti, vaikkakin vieressä istunut rouva oli sitä mieltä, että perunamuusi oli liian löysää. Myöhemmin onneksi Chef de Rôtisseur Marko kävi supattamassa hänelle, että kyseesähän oli selleripyree... Kuitenkin, minun pitää sanoa, että lihansyönnin hurjan vähentämisen jälkeen en pysty enää oikein nauttimaan sen mausta. Toki hyvin valmistettu liha kastikkeineen maistuu hyvältä, mutta en saa siitä enää sellaisia kiksejä, kuin ennen. Ruokajuomana tarjoiltiin Chiaramonte Nero d'Avola -punkku (IGT Sicilia, Italia). Viini oli täyteläinen ja se sopi hyvin yhteen melko vahvan makuisten lihojen kanssa. Alkosta pullon saa mukaansa pulittamalla 9,80€, joten hinta-laatusuhde on hyvinkin kohdillaan!

Kauriinfileetä ja villisiankylkeä

Neljäntenä ruokalajina vuorossa oli pieni juustoannos, joka tarjottiin saaristolaisleipäsipsin kanssa. Delicious! Itse juusto oli Hilma Mouhijärveltä ja voisin vaikka laittaa pääni pantiksi, että tuote oli ostettu Hakaniemen hallista, lempikaupastani Lentävästä Lehmästä. Jos et ole käynyt paikassa, sinun tulee tehdä se viivyttelemättä. Aivan törkeän hieno paikka! Liike tarjoaa runsaan valikoiman juustoja pienistä kotimaisista juustoloista, maailman laatumerkittyjä klassikkojuustoja, luomujuustoja, maitotuotteita sekä luomumunia. Juustoannoksen kaveriksi oli valittu Cockburn's 10 years old Tawny Port (Porto, Portugali). Portti oli häkellyttävän hienon punainen väriltään, mutta onnistuin mokaamaan valokuvan siitä sählätessäni kamerani valotusten kanssa. 

Juusto ja saaristolaisleipäsipsi

Viimeisenä ruokalajina tarjoiltiin aterian "Grande Finale", eli sopivasti makea ja kirpsakka suklaa-puolukkaleivos. Annos oli taiteellisen kaunis ja hyvän makuinen, vaikka en ole vannoutunut jälkkärifani. Jälkiruokaviiniksi oli valikoitu Recioto della Valpolicella (Rive Scaligere, Italia). Viinin maku toimi todella hyvin jälkkärin kanssa ja jälkimaku oli taivaallinen! Menun lisäksi olisi ollut tarjolla vielä kahvi ja avec, mutta me kolleegani kanssa skipattiin ne, kun muuten olisi ollut riski tulla huppeliin... Lisäksi illalla nautittu kahvi olisi varmasti valvottanut minua aamukolmeen, mikä ei olisi ollut alkuunkaan hyvä juttu keskellä viikkoa!

Suklaa-puolukkaleivos

Kokonaisuutena ilta oli todella maukas ja miellyttävä. Graniittilinnan henkilökunta pisti parastaan sekä keittiön että salin puolella; ruoka oli herkullista ja palvelu miellyttävää! Kivana yllärinä tuli myös se, että ilta ei ollutkaan niin jäykkä ja muodollinen, mitä olin luullut. Tunnelma oli enemmänkin hyvin rento ja vapautunut. Jos haluat maistaa kyseistä kilpimenua, on se tarjolla Graniittilinnassa muistaakseni tämän kuun loppuun. Myös normaalia cartelistaa voin suositella lämpimästi. Hyvää työtä ja onnea, Graniittilinna!


Hauskaa viikonloppua kaikille, mä lähden kitumaan keskustan Elixiaan, kolmen tunnin spinningmarathoniin. Puspus!

Graniittilinnan hienoa henkilökuntaa