Mussles in trouble - Simpukat liemessä

Moi talvisesta Lauttasaaresta!


Meillä on hyvän ystäväni kanssa usean vuoden traditio seurata gastronomista kalenteria ja maistella tuoreita ja raikkaita vuodenaikamakuja sen mukaisesti. Tällä hetkellähän se tarkoittaa juuri päättynyttä simpukkakautta. Täytyi siis pikaisesti saada maistaa herkullisia sinisimpukoita! Samanaikaisesti olen kädet silmien edessä seurannut rakkaan pankkini varmaa sivallusta, asuntolainalyhennystä pankkitililtäni. Olen useasti ihmetellyt, kuinka on mahdollista, että tuo koko palkan nielaiseva bittirypäleen aiheuttama ryöstö ei koskaan vahingossakaan unohdu? No joo. Itsellehän siinä säästetään! Tällä kertaa kuitenkin päätimme elää säästeliäästi ja Tehdä simpukoita Belgen simpukkaviikkojen sijaan itse Lauttasaaren keittiössä!


Simpukkaillan tarina lähti liikkeelle jo päivällä, kun ajoin duunista suoraan lempparipaikkaani Hakaniemen halliin.

Vanha kunnon Hagiksen halli

Hallissa suuntasin ensimmäisenä tietysti Lentävään Lehmään, jota hehkutin jo aikaisemmassakin blogikirjoituksessani. Tällä kertaa liikkeestä tarttui mukaani jälkkärijuustoiksi Mouhijärven pienjuustolan Väinöä, Hilmaa ja Kyyttö-Armasta. Lentävästä lehmästä suuntasin kohti kalatiskejä ja sieltä Reitin Kalaan. Sinisimpukat ovat useasti tarjolla jäämurskan päällä, puolen kilon pusseissa. Koska tällä kertaa syömässä oli kaksi isoa äijää, päätin investoida ja ostaa kilon simpukoita, joista kuitenkin osa on kuolleita ja joudutaan heittämään pois (ruokamyrkytysbakteerit alkavat välittömästi jyllätä näissä kavereissa). Loput raaka-aineet hain kotimatkalla hyvästä ja runsaasta, mutta ah, niin tylsästä Ruoholahden Sittarista. Siitä ei siis sen enempää...

Lentävä Lehmä

Reitin kala

Itse valmistusprosessi alkoi valmistamalla majoneesi. Tein majoneesia jostakin syystä vahingossa aivan liikaa, joten päätin tehdä sille kaveriksi myös Remoulade-kastiketta.


Majoneesi


2 luomukananmunaa
1tl sinappia
1/3 tl suolaa
1/4tl valkopippuria
1/2rkl viinietikkaa
1/2 sitruunan mehu
4dl öljyä

Erottele keltuaiset ja sekoita ne kulhossa. Lisää sinappi, mausteet, etikka ja sitruunamehu. Lisää öljy varovasti ja vähän kerrallaan ja kovaa sekoittaen.

Majoneesi

Remoulade


100 g kermaviiliä

1 dl majoneesia

1/2 dl maustekurkkukuutioita

1 rkl kapriksia

2 salottisipulia

1/2 porkkanaa

2 rkl persiljaa

1/2 tl sinappia

1/4 tl suolaa

mustapippuria

Hienonna sipuli mahdollisimman pieneksi. Raasta porkkana anopin isolla terällä. Silppua kaprikset. Sekoita ainekset yhteen. Anna maustua vähintään tunnin ajan ennen käyttöä.

Valmiit kastikkeet

Seuraavaksi, kaverini saavuttua paikalle, hän alkoi valmistaa simpukoiden keitinlientä. Otimme esille suurimman (jäänne keitrausajoilta...) kattilani, jonka pohjalle lisättiin rypsi- ja oliiviöljyn sekoitusta. 

Kastikepohjaa

Tällä seoksella mahdollistetaan paistaminen räiskymättä korkeassa lämpötilassa. Kattilan pohjalla kuullotettiin valkosipuli, salottisipulit ja lisättiin mukaan puolen sitruunan puristettu mehu. Seuraavaksi mukaan heitettiin vettä ja kuohukermaa. Lopuksi liemi aateloitiin valkoviinillä. Kun liemi alkoi kiehua, simpukat heitettiin mukaan. Ikävä loppu heille, mutta loppu koittaa kunnolla kiehuvassa liemessä välittömästi! Simpukoita keitettiin kannen alla ainoastaan noin kaksi minuuttia ja valmista tuli. Päälle hakattiin vielä tuoreita yrttejä antamaan makuja.

Simpukat valmiina lähtemään kattilaan

Simpukat

1kg tuoreita sinisimpukoita

3 salottisipulia

6 valkosipulinkynttä

2dl vettä

2dl kuohukermaa

4dl valkoviiniä

Persiljaa

Basilikaa

Keittämistä...

...ja valmista!

Itse keskityin simpukoiden keittämisen aikana perunoihin. Olin ostanut kaupasta suuria, puikulan muotoisia pestyjä perunoita, jotka pesin vielä huolellisesti uudestaan. Leikkasin perunat pitkittäin noin 5mm paksuisiksi slaisseiksi, jonka jälkeen puolitin vielä slicet pituussuunnassa. Näin lopputuloksena saatiin nättejä kuorellisia lankkuperunoita. Seuraavaksi hakkasin pieneksi persiljaa, basilikaa ja valkosipulia ja sekotin ne keskenään isossa rosterikulhossa. 

Frittaus

Frittaus kävi helposti: rypsiöljy kattilaan, mittari perään ja kuumennus 180 asteeseen. Kansi pitä ehdottomasti olla tässä hommassa vieressä, jos rasva lähtee flekkaamaan. Muuten käy kuten viime päivinä Tampereella! Nostelin perunoita kourallinen kerrallaan kattilaan ja pyörittelin välillä verkkokauhalla. Lankkujen noustessa pintaan ja ollessa kullanruskeita, nostin ne ylös. Perunat pyöräytettiin yrttiämpärissä ja laitettiin talouspaperilla vuoratulle vadille kuivumaan. Päälle voi pyöräyttää ihan snadisti suolaa myllystä.

Valmiit perunat

Ruokajuomia oli kolme, mutta arki-ilta rajoitti määrät pelkkään maiseluun. Valkkari, josta puolet siis hurahti simpukkaliemeen, oli Fairhills dry white. Tämä reilun kaupan viini oli kuiva ja hapokas ja erittän maukas. Viini viljellään Etelä-Afrikassa, Breedejoen alueela Länsi-Kapmaalla noin tunnin matkan päässä Kapkaupungista. Ilmasto siellä on välimerellinen, mitä Du Toiskloofin vuorijono viilentää. Maaperä on tulvamaata jokikivien päällä. Hyvä ja reilu viini, mitä voi suositella ja hinnaltaan sitä raaskii kaataa myös kattilaan! Oluita meillä oli kaksi maistiaispulloa, aikaisemmassa kirjoituksessani hehkuttama Prykmestar Savu ja Laitilan Kievari Kekri -olut. Molemmat oluet sopivat erittäin hyvin yhteen tämän melko tuhdin ruoan kanssa ja molempia voin helposti suositella tissuteltavaksi myös sellaisenaan. Pidä kiirettä Kekrin maistamisen kanssa, sillä se on poistumassa Alkon valikoimasta! 

Fairhills Fair trade

Kievari ja Savu

Jälkkäriksi olin jo valmiiksi asetellut suorakaiteen muotoisille lautasille huoneenlämpöön Hilmaa, Väinoä ja Kyyttö-Armasta. Juustot olivat sen verran vahvoja, että ne saivat olla huoneenlämmössä usean tunnin ennen tarjoilua. Juustojen seuraksi löysin tuurilla jääkaapistani viikunamarmeladia, jota lisäsin lautaselle teelusikallisen. Sopi muuten törkeen hyvin yhteen vahvojen juustojen kanssa. Hyvin sopi yhteen muuten myös viinikaapistani löytynyt espanjalainen Osbornen portviini....

Väinö, Hilma ja Kyttö-Armas

Juustot ja portviini valmiina tarjoiluun

Lopputuloksena voidaan todeta, että ilta oli todella miellyttävä ja sisälsi aivan upeita makuja! Kokeilkaa ihmeessä, jos kiinnostaa ja innostusta riittää! Kun laskimme yhteen simpukkaillan budjetin, selvisi, että homma tuli maksamaan noin 30% enemmän kuin siten, että olisimme menneet Belgeen. Hahaa, niinpä tietysti! Itse puuhailu oli kuitenkin hauskaa ja nautin erittäin paljon illasta ja sen tarjoamista makuelämyksistä! Seuraavat päivät menivätkin sitten yllättäen salaatin merkeissä...

Supersmoothie

Tänään kävin Kampin Ruohonjuuressa tankkaamassa vähän lisää raaka-aineita. Mukaani tarttui puurotattarin lisäksi kaakaomassaa, kaakaonibsejä, gojimarjoja, lucumajauhoa, brasilialaista ginsengiä ja kookosöljyä. Kassatytön lausuessa ostosten loppusumman päässä vähän aikaa huimasi, mutta hetken hengähdettyäni ymmärsin, että tässä on loistavia smoothieraaka-aineita pitkäksi aikaa!

Smoothien raaka-aineet

Tultuani hetki sitten iltalenkiltä päätin heti kokeilla supersmoothieta illalliseksi (Annalle kiitos reseptistä)!

Blenderiin putosi:

1/4 jenkkisalaatti

1 reilun kaupan (tietysti) banaani

2dl maustamatonta soijamaitoa

1 rkl luomuhunajaa

1 tl ginseng-jauhoa

2 tl Lucuma-jauhoa

2 rkl kaakaonibsejä

1 rkl kookosöljyä

Smoothieta sai pyörittää ihan kunnolla blenderissä, mutta lopputulos oli samettisen pehmeä. Lisäsin kesken blendauksen mukaan hieman jäämurskaa.

Smoothie oli todella hyvän makuista, varmasti terveellistä ja ennen kaikkea siitä tuli todella hyvä fiilis! Suosittelen kokeilemaan...

Valmis supersmoothie. Delicious.

Hienoa työtä, Graniittilinna!

Jee!


Iloni oli suuren suuri, kun tällä viikolla huomasin blogini saaneen neljä ensimmäistä lukijaa. Kiitos tytöt! Viikko on ollut todella kiireinen ja kaikkea mielenkiintoista on ehtinyt tapahtua, jota tässä pikku hiljaa nyt alan purkaa...


Ollessani alkuviikosta treeneissä, kerrostalon kokoisen karpaasin vetäessä minua lattiassa pataan, tajusin sen selkeästi: mä haluun tehdä pataa. Kaalipataa! Monsterin nyrkkeilyhanskojen lytistäessä poskipäitäni näin kirkkaana mielessäni juuri valmistuneen kaalipadan ja miltei tunsin sen lumoavan tuoksun. Viikonloppu on jo sovittu täyteen, mutta ensi viikon reseptiikassa tuote on varmasti mukana! Palailen siihen myöhemmin.


Tällä kertaa kirjoituksessani palaan alkuviikkoon ja tiistai-iltaan, jolloin pidettiin ravintola Graniittilinnassa Hakaniemessä Chaîne des Rôtisseurs-kilpiseremonia ja juhlaillallinen. Illan ensimmäinen ruokalaji oli Amuse-bouche, kotimaista ankanmaksaa ja omenaa. Graniittilinnan keittiö on aina käyttänyt kunnioitettavasti kotimaista ja puhdasta lähiruokaa raaka-aineinaan ja sama linja jatkuu edelleen! Herkullisen alkupalan kanssa tarjoiltiin kuiva ja hyvän makuinen skumppa Mezzacorona Rotari Riserva Brut (Talento Trento, Italia).

Amuse-bouche

Alkupalan jälkeen Suomen valtavouti, Antti Hemmi luovutti Graniittiravintoloiden toimitusjohtaja Mika Gehörille ja Chef de Rôtisseur Marko Heleniukselle Chaîne des Rôtisseurs-kilvet.

Marko ja Mika heilahtaneessa kuvassa

Hemmi luovuttaa kilvet. Edessä ravintolapäällikkö Juha.

Kilpien juhlallisen luovutuksen jälkeen pieni delegaatio lähti Graniittilinnan eteiseen kiinnittämään kilpeä seinään. Mä tietenkin hiippailin kamerani kanssa perässä, kun halusin ikuistaa tilanteen. Kilpi pääsi juhlalliseen paikkaan heti pääsisäänkäynnin  aulaan, Helsinki Menu-kilven alle. käykääpä katsomassa!

Kilvet

Ylpeä pomo

Jaahans, sitten takaisin kaikein olennaisimpaan, eli ruokaan! Seuraavaa ruokalajia valmisteltiin tarjoilemalla ruokajuoma, jota tarjoilijatar tässä minulle esittelee. Kyseessä oli Vakka-Suomen panimon Prykmestar Savu, joka oli vieressä istuneen rouvan äänekkäistä vastalauseista huolimatta mulle todella mukava uusi tuttavuus. Suosittelen maistamaan! Olutta on saatavilla Alkosta, mutta varoituksen sanana mainittakoon, että olut on niin savuinen ja vahvan makuinen, ettei niitä kannata raahata kotiin enempää kuin yksi iltaa kohden...

Prykmestar Savu

Seuraava ruokalaji oli savumuikkutartar, muikunmätiä ja ja pikkublini. Annos oli herkullinen, vaikkakin muikunmäti oli niin hennon makuista, että söin sen salaa ympärilleni vilkuillen erillään muista komponenteista. Savuolut sopi kombinaatioon oikein hyvin ja maut saivat minut haikailemaan alkutalven lumisia ja aurinkoisia päiviä sekä bliniaikaa, jota nyt jo todella alan odottaa! Ei kai nyt, alkutalvessa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että kesä alkaa olla lähempänä!

Savumuikkutartar, muikunmätiä ja pikkublini

Keskimmäisenä ruokalajina tarjoiltiin paahdettua kauriinfileetä, ylikypsää villisiankylkeä, selleripyreetä ja paistinlientä. Kyllä, ruoka oli erittäin maukasta ja siinä oli paljon hyviä ja selkeitä makuja. Pöytäseurueeni kehui annosta kovasti, vaikkakin vieressä istunut rouva oli sitä mieltä, että perunamuusi oli liian löysää. Myöhemmin onneksi Chef de Rôtisseur Marko kävi supattamassa hänelle, että kyseesähän oli selleripyree... Kuitenkin, minun pitää sanoa, että lihansyönnin hurjan vähentämisen jälkeen en pysty enää oikein nauttimaan sen mausta. Toki hyvin valmistettu liha kastikkeineen maistuu hyvältä, mutta en saa siitä enää sellaisia kiksejä, kuin ennen. Ruokajuomana tarjoiltiin Chiaramonte Nero d'Avola -punkku (IGT Sicilia, Italia). Viini oli täyteläinen ja se sopi hyvin yhteen melko vahvan makuisten lihojen kanssa. Alkosta pullon saa mukaansa pulittamalla 9,80€, joten hinta-laatusuhde on hyvinkin kohdillaan!

Kauriinfileetä ja villisiankylkeä

Neljäntenä ruokalajina vuorossa oli pieni juustoannos, joka tarjottiin saaristolaisleipäsipsin kanssa. Delicious! Itse juusto oli Hilma Mouhijärveltä ja voisin vaikka laittaa pääni pantiksi, että tuote oli ostettu Hakaniemen hallista, lempikaupastani Lentävästä Lehmästä. Jos et ole käynyt paikassa, sinun tulee tehdä se viivyttelemättä. Aivan törkeän hieno paikka! Liike tarjoaa runsaan valikoiman juustoja pienistä kotimaisista juustoloista, maailman laatumerkittyjä klassikkojuustoja, luomujuustoja, maitotuotteita sekä luomumunia. Juustoannoksen kaveriksi oli valittu Cockburn's 10 years old Tawny Port (Porto, Portugali). Portti oli häkellyttävän hienon punainen väriltään, mutta onnistuin mokaamaan valokuvan siitä sählätessäni kamerani valotusten kanssa. 

Juusto ja saaristolaisleipäsipsi

Viimeisenä ruokalajina tarjoiltiin aterian "Grande Finale", eli sopivasti makea ja kirpsakka suklaa-puolukkaleivos. Annos oli taiteellisen kaunis ja hyvän makuinen, vaikka en ole vannoutunut jälkkärifani. Jälkiruokaviiniksi oli valikoitu Recioto della Valpolicella (Rive Scaligere, Italia). Viinin maku toimi todella hyvin jälkkärin kanssa ja jälkimaku oli taivaallinen! Menun lisäksi olisi ollut tarjolla vielä kahvi ja avec, mutta me kolleegani kanssa skipattiin ne, kun muuten olisi ollut riski tulla huppeliin... Lisäksi illalla nautittu kahvi olisi varmasti valvottanut minua aamukolmeen, mikä ei olisi ollut alkuunkaan hyvä juttu keskellä viikkoa!

Suklaa-puolukkaleivos

Kokonaisuutena ilta oli todella maukas ja miellyttävä. Graniittilinnan henkilökunta pisti parastaan sekä keittiön että salin puolella; ruoka oli herkullista ja palvelu miellyttävää! Kivana yllärinä tuli myös se, että ilta ei ollutkaan niin jäykkä ja muodollinen, mitä olin luullut. Tunnelma oli enemmänkin hyvin rento ja vapautunut. Jos haluat maistaa kyseistä kilpimenua, on se tarjolla Graniittilinnassa muistaakseni tämän kuun loppuun. Myös normaalia cartelistaa voin suositella lämpimästi. Hyvää työtä ja onnea, Graniittilinna!


Hauskaa viikonloppua kaikille, mä lähden kitumaan keskustan Elixiaan, kolmen tunnin spinningmarathoniin. Puspus!

Graniittilinnan hienoa henkilökuntaa

Fetasalaatti goes Galliano

Hell yes! Tänään Lauttasaaren keittiössä valmistui modattu versio helposta ja perinteisestä kreikkalaisesta salaatista. Salaatti on valittu vastaamaan arjen hieman kevyempää ruokavaliota ja lisäksi kaksi seuraavaa iltaa tulee olemaan todella "heavy stuff", kuten tulette varmasti myös huomaamaan!

Raaka-aineita

Salaatin valmistus alkoi sekoittamalla pohja, joka sisälsi tällä kertaa friseesalaattia, punasalaattia, jääsalaattia ja rucolaa. Pohjan päälle pilkoin kirsikkatomaatteja, kurkkua ja punaista paprikaa, sekä lisäsin joukkoon hieman mustia oliiveja ja muutamia hillosipuleita. Kaadoin tässä vaiheessa salaatin päälle aurinkokuivattujen tomaattien öljyä sekä varovasti balsamicoa.

Balsamicon kanssa kandee olla varovainen. Etenkin tässä tapauksessa!

Lopuksi viipaloin salaatin päälle aurinkokuivattuja tomaattislaisseja ja fetajuustoa. Sitten vielä maustoin koko komeuden mustapippurilla ja kuivatulla ruohosipulilla. Tadaa! Salaatti oli valmis!

Lopputulos

So what's the big deal? Mikä tässä nyt sitten on niin erikoista? No Balsamico tietysti! Se on nimittäin italialaisen Gallianon valmistama (kaikki muistatte varmasti Hot Shotit...), 37,6% alkoholijuoma. Olin viime viikolla duuniasioissa Tonys Delissä ja juttelin juuri niitä näitä Delin Harrin kannsa, kun paikalle pöllähti myös BPF:n (Beverage Partners Finland) Turkka. Jostakin syystä keskustelumme ajautui italialaiseen keittiöön ja balsamicoon ja Turkka kertoi syvällisesti tästä tuotteesta. Juomaa voi käyttää hyvin kaikkeen marinointiin, sillä voi esim. penslata grillattavia ruokia, mm. lohta grillauksen aikana, se sopii erinomaisesti niin marinadeihin kuin salaatinkastikkeisiinkin. Kyseessä on siis huipputuote. No, Turkan myyntipuhe oli pidetty ja minä lähdin posottelemaan - mihinkäs muuallekaan - kuin Alkoon! Galliano Balsamico (50cl) löytyy sieltä suoraan hyllystä hintaan 24€. Ehdottomasti koko rahan arvoinen tuote! Tuote on väriltään tummanruskea, täyteläinen, erittäin makea, terävä, yrttinen, kevyen vaniljainen ja etikka-arominen. Balsamicon kanssa kannattaa olla hieman varovainen, koska se kuitenkin siis on hyvin vahva ja voimakas alkoholijuoma. Toki pullon kanssa kokkaaminen mahdollistaa helposti myös Keith Floydmaisia (rauha hänen rakkaalle muistolleen) kokkausrituaaleja! Varoituksen sanana kuitenkin mainittakoon, että tuote ei ole sellaisenaan kovin hyvän makuista...

Galliano Balsamico

Yksin oli hieman tylsää syödä, mutta salaatti oli maukasta ja hyvin onnistunutta, mikä tietysti lämmitti vanhan keittäjän mieltä! Balsamico yhdessä tomaattiöljyn kanssa toi miellyttäviä ja aivan uusia makuja makuhermoilleni. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Jos et raaski ostaa Alkosta koko pulloa Balsamicoa, niin ei muuta kun pieni purnukka mukaan ja Lauttasaareen hakemaan Samilta. Tässä vielä yhteenveto salaatin raaka-aineista: 


Friseesalaattia
Punasalaattia
Jääsalaattia
Rucolaa
Mustia oliiveja
Kirsikkatomaatteja
Kurkkua
Hillosipulia
Punaista paprikaa
Fetaa
Aurinkokuivattua tomaattia
Ruohosipulia
Mustapippuria

Kastike:

Aurinkokuivatun tomaatin öljyä

Galliano Balsamicoa

Illan ruokaviini oli tällä kertaa helppo valinta. Valmistin perjantaina lohta ja risottoa, jota varten olin tonkinut viinikaapistani edullisimman perusviinin ja sieltä oli löytynyt Australialainen Hardy's 2009 chardonnay. Käytin sitä perjantaina ainoastaan risoton tekoon, joten sitä oli jäänyt mukavasti jääkaappiin. Hardy's on kuiva, keskihapokas, hedelmäinen ja persikkainen, hyvä ja edullinen tissutteluviini ja sen saa mukaansa Alkosta pulittamalla tiskiin 6,54€. Alkon numero on 571287. Viiniä raaskii kaataa oman suun lisäksi myös ruokaan, eikä edellä mainittu Keith Floydkaan käänny asian takia turhaan haudassaan...

Hardy's Bin 141 Colombard Chardonnay 2009

Otetaan tähän loppuun vielä maukkaat terveiset kirpeän lumisesta Nummelasta, jossa tänä aamuna avattiin uusi lounasravintola Kuuma Pata.

Talvinen sisäänkäynti

Paikka löytyy Veikkoinkorvesta, osoitteesta Ratastie ja sitä vetää uskollinen asiakkaani Mehmet. Paikka näyttää viihtyisältä ja ainakin salaattibuffa todella runsaalta ja freshiltä. Lämpimiä ruokia ei vielä ollut esillä, kun olin paikalla ennen avaamista. Valitettavasti jouduin tällä kertaa torjumaan ruokatarjouksen ja minun pitää mennä maistelemaan Turkkilaisia makuja myöhemmin! Jos kuitenkin olette reissun päällä Nummelassa, niin poiketkaahan syömään!

Salaattibuffa

Salia

Mehmet ja onnelliset uudet yrittäjät